MikkoLaakso11 Ajattelua valtavirtaa vastaan

Kun ajattelu päättyy

  • Kun ajattelu päättyy

 

Nykyhallitusta synnytettäessä lehtien palstoilla näkyi siteerattavan Paavo Haavikon ajatelmaa, jonka mukaan ajattelu alkaa vasta kun rahat loppuvat. Tämä mietelmä tuli uudelleen mieleeni nyt, kun luen George Orwellin mainiota teosta Puilla paljailla, jossa kirjailija kertoo elämästään rahattomana 1920- ja 1930-lukujen Pariisissa. Selvisihän Orwell hengissä, vaikka joutuikin välillä panttaamaan valtaosan vaatteistaan.

Jäin kuitenkin pohtimaan, päteekö toteamus myös käänteisenä: kun taloudellinen turvallisuus on saavutettu, ajattelu päättyy. Sekin tuntuu järkeenkäyvältä. Opiskeluvuosina, kun varoja on useimmilla vähän, käydään maailmankatsomuksellisia keskusteluja, luetaan filosofeja ja pohditaan elämää. Kun sitten vakiinnutaan, siirrytään työelämään ja varallisuutta alkaa karttua, jäävät nämä harrastukset vähemmälle ja mielenkiinto kohdistuukin kodin sisustamiseen, ruoanlaittoon, "vaarattomaan" kaunokirjallisuuteen ja muuhun keskiluokkaiseen kulttuuriin, penkkiurheiluun, liikuntaan - ja tietysti omiin lapsiin, jos niitä on. Yhteiskunnallisista asioista jaksavat enää olla kiinnostuneita vain sellaiset ihmiset, joiden toimeentulo on jatkuvasti uhattuna - ja ne muutamat harvat, jotka taloudellisesta tilanteestaan riippumatta pitävät tätä keskustelua yllä.  

Vihreälle oksalle päässeiden yhteiskunnalliset mielipiteet tapaavat olla jo luutuneita. Koska minä onnistuin elämässäni, voi sen tehdä kuka tahansa muukin. (Vaikka minulla olikin myös tuuria matkassa - mutta siitähän en julkisesti huutele.) Töitä kyllä löytyy aina, jos niitä vain haluaa tehdä. (En anna suotta arkitodellisuuden häiritä tätä käsitystäni.) Politiikka ei minua kiinnosta, enkä mielelläni puhu rahasta. (Koko sana yhteiskunta on varmaan kommunistien keksimä.)

Näin ei tapaa käydä vain ihmisille, vaan myös organisaatioille, jotka vaurastuvat. Nokian voittokulku 1990-luvun lopulla johti vuosituhannen vaihteessa suuren optiomiljönäärien joukon syntymiseen yhtiön sisälle. Lopputulos? Luovuus katosi ja sen myötä kaikki pysähtyi. Pahimmillaan tällainen vaurauden kasautuminen organisaatioon ei vain uhkaa sen toimintaa, vaan se houkuttelee myös rikoksiin. Bensowin lastenkotisäätiö on jo muutaman vuoden ajan ollut otsikoissa hallituksensa epäiltyjen, mittavien taloudellisten väärinkäytösten vuoksi. Syksyllä 2014 poliisi aloitti rikostutkinnan, koska säätiötä epäillään törkeästä veropetoksesta. Ehkei voi sanoa, että kaikki ajattelu on säätiön sisällä päättynyt, mutta ainakin terve ja rehellinen sellainen.

Tämä kaikki tekee mietteliääksi. Yhteiskuntien johtavat kerrokset kun tuppaavat olemaan aika varakkaita. Suurten valtakuntien ja merkittävien sivilisaatioiden tuho on yleensä lähtenyt liikkeelle siitä, ettei eliitti ole kyennyt havaitsemaan lähestyvää tuhoa. Tarkkanäköisyys ei ole enää tuntunut tarpeelliselta, kun oman hyvinvoinnin maksimoinnissa on jo onnistuttu. 

Mikähän lienee tilanne meillä Suomessa ja laajemminkin muualla länsimaissa? Työttömyyden kasvu ja eriarvoisuuden lisääntyminen luo ainakin Suomessa sen vaikutelman, ettei yhteiskunnan kerma oikein ole kiinnostunut lukemaan ajan merkkejä. Taidamme elää ajattelun pysähtymisen aikaa.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

http://www.presidentti.fi/public/default.aspx?cont...
Lainaan palasen tuosta:
"Huonojen poliittisten päätösten kanssa pystyy ehkä elämään vähän pidempään jos on vauras, mutta lopulta rahat loppuvat."
Halutaanko yhä edelleen katsoa, kuinka kauan on "vähän pitempään"? Silloin ei tarvitse ajatella.

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

Voin vakuuttaa,että vaikka Haavikko oli usein oikeassa,hän oli usein myös väärässä. Kuten tässä.
Omasta karvaasta nuoruudenkokemuksesta voin vakuuttaa,että kun rahat oikeasti loppuvat,siis nälkä oikeasti uhkaa tai on jo käsillä,myös ajattelu käy mahdottomaksi.
Sen sijaan iskee paniikki. Paniikissa tehdyt ratkaisut ovat järjestään järjettömiä. Kun on muutamaksi toviksi terveellistä ruokaa tiedossa , järjettömyydet huomaa itsekin. Ja voi alkaa järkevän suunnittelun.

Tästä mekanismista voivat monet nykyisen Kreikan tai Espanjan kansalaiset todistaa,valitettavasti myös noiden maiden hallitukset.
Silti erityisesti oikeistossa elää edelleen ajatus,että " kyllä työ alkaa kelvata ja köyhinkin keksii selviytymiskeinoja,kun vähän aikaa kokee kovaa nälkää".
No,kaikenlaista kyllä saattaa keksiäkin.

Pekka Pylkkönen

Hyvää pohdintaa.

Olen kuitenkin hiukan eri mieltä. Ne joiden "toimeentulo on uhattuna" eivät yleensä myöskään ajattele mitään yleistä tai yhteistä hyvää vaan oman elintason maksimointia. Maksimaaliset tulonsiirrot tai olemattomat tulo- ja varallisuuserot eivät myöskään johda mihinkään hyvään. Vaikkei päunvastainenkaan tilanne ole hyvä.

Suhteellisuudentajua olisi hyvä olla kaikilla. Kaikessa onnistuva miljonääri voi olla pihalla siitä mitä maassa tapahtuu. Toisaalta se suomalainen, globaalisti tähtitieteellisen korkeasta perusturvasta nauttiva ei myöskään anna itsestään kovin välkkyä kuvaa valittaessaan vaikka indeksijäädytyksestä.

Jouni Nordman

Jos mietimme missä näitä itsensä suojelujohtaja on enimmillään, niin julkinenhallinto on ihanteellinen paikka tällaista toteuttaa. Sillä jos pitkittäin tai haittaa uusien IT järjestelmien käyttöön ottoa, niin itseään suojelija tietää näiden korvaavan hänen työnsä jos järjestelmä on liian tehokas. Tätä tapahtuma parhaiten kuvaa Kafka rangaistuslaitoksessa, jossa hyvin kuvataan se kuinka aika ajaa ohitse.

Käyttäjän Jari-JukkaAnnala kuva
Jari-Jukka Annala

Välkyn kuvan antaminen on taitolaji. Et kovin hyvin onnistunut itsekään.

Kuulun siihen tulonsiirtoja saavaan luokkaan. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja invalidi. En ole sitä huvikseni enkä sitä haluaisi olla. Hallituksen suunnitelmat kolahtavat aika pahasti: asumistuki, lääkekorvaukset, sairaanhoitomaksut ja indeksikorotusten leikkaus. Kaikki osuvat. Vaikutus noin 150-200 euroa kuukausi. Tulonsiirtojen kanssa ovat tuloni noin 1150 euroa kuukaudessa. Siitä tuo pois niin löysät on housuissa. Ai niin, Kun Kelan ja vakuutusyhtiön kanssa piti tapella eläkkeelle pääsystä, menivät luottotiedot ja 1990-luvun laman aikaiset velat jäivät hoitamatta. Ulosottovirasto vie siis lisäksi 160 € kuukaudessa. Vähemmän välkkykin osaa laskea, että ei viivan alle paljon jää.

En kyllä tätä tilannetta koe kovin oikeudenmukaisena. Ajattelin ryhtyä anarkistiksi. Voisin kävellä kauppaan ja ottaa mitä tarvitsen. Jos minulta varastetaan, ihan yhteiskunnan toimesta, se antaa mielestäni minulle luvan ottaa myös. Ja tämä ei ole hetken mielijohde. Moraalifilosofinen kysymys, jota on syytä pohtia. Voi olla, etten ole ainoa samaan johtopäätökseen päätynyt.

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

On e r i t t ä i n välkkyä valittaa suomalaisen , useita huomautuksia riittämättömästä tasostaan saaneen, perusturvan heikentämisestä. Mitä ideksikorotuksesta luopuminen tarkoittaa.
Oli valittajan oma tulotaso mikä hyvänsä.

Sen sijaan voi kyllä kysyä,onko suomalaisen perusturvan vertaaminen johonkin,johon verrattuna se on " tähtitieteellinen ", kovin älykästä taous-ja sosiaalipolittista ajattelua.
No,kaikilla meillähän on omat sokeat pisteemme. Sekä älyssämmme että politiikassamme.

Pekka Pylkkönen

Vastikkeettomasta rahasta valittaminen on tosi outoa. Aivan kun jollain olisi velvollisuus lahjoittaa vuosi vuodelta enemmän rahaa jollekin toiselle.

Mikään sopimus, laki tai edes moraaliohje ei velvoita yhtä tekemään työt toisen puolesta. Ja lahjasta on tapana olla kiitollinen. Tai edes näytellä kiitollista. Kolmevuotias muksu voi ajatella että maailma pyörii hänen napansa ja tarpeidensa ympärillä, ei täysipäinen aikuinen.

Käyttäjän KatriRonkainen kuva
Katri Ronkainen

Jokainen suomalainen on saanut vastikkeetonta rahaa ilmaisen koulutuksen, lapsilisän, vanhempainpäivärahan, neuvolatoiminnan jne. muodossa. Se kaikki maksettiin jonkun maksamista veroista ja niinpä suomalaiset osoittavat kiitollisuuttaan tästä saamastaan lahjasta maksamalla itse niitä veroja sitten kun tienaavat. Kolmevuotias lapsi tosiaan ajattelee, että kaikki hänen ympärillään on hänen itsensä aikaansannosta ja johtuu hänen omasta erinomaisuudestaan. Kypsä aikuinen ymmärtää, että on syytä olla kiitollinen yhteiskunnalle, jossa elää, koska jos hän olisi syntynyt Somaliassa, hän ei olisi siinä tilanteessa kuin nyt on. Jopa yrittäjät saavat valtiolta valmiiksi koulutettuja työntekijöitä, infran jne. Jopa Bill Gates on myöntänyt, että:

"Menestys on seurausta siitä, että on syntynyt maahan, jossa valtio tukee koulutusta ja tutkimusta, jossa on järjestyneet markkinat ja jossa yksityinen sektori hyötyy valtavasti julkisista investoinneista. Jos joku väittää, että hän on rikastunut Yhdysvalloissa hyötymättä julkisista panostuksista, se on pelkkää uhoa." (http://www.hs.fi/tiede/a1421151321993)

Köyhien kadehtiminen on sekin taiteenlaji. Tuskinpa juuri kukaan on ihan tieten tahtoen halunnut alkaa yhteiskunnan tuilla eläjäksi. Sosiaalitukien väärinkäyttö taas on Suomessa tutkimusten mukaan harvinaista: http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2013/03/06/kys...

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Ajattelu on rasittavaa ja mukavuudenhaluinen ihminen välttää rasitusta jos se on mahdollista. Ajattelun lopputuloksena yleensä vielä pitäisi tehdä joku muutos mikä on myös varsin rasittavaa.

Käyttäjän JuhoNieminen1 kuva
Juho Nieminen

Hyvä kirjoitus.

Ajatteleminen itsessään ei tietenkään vielä riitä, vaan täytyy myös osata ajatella luovasti ja rationaalisesti. Ongelmaksi muodostuukin se, että ne ihmiset - siis korkeasti koulutetut ja rikkaat - joilla olisi kykyä ajatella, kadottavat sen kaikkein herkemmin, koska saavat aseman, jossa joko ei tarvitse ajatella ollenkaan tai sitten täytyy alkaa ajatella ensi sijassa oman asemansa säilyttämistä.

Nälkäsenä tai etenkään katkeroituneena ei ajatus myöskään kulje. Ehkä suurin toivomme lepäisi juuri nuorissa, mutta edelleen heille annetaan liian vähän mahdollisuuksia politiikassa. Vaaleissa ratkaisee usein tunnettuus ja laajat kontaktiverkostot, joita iäkkäämmillä on lähtökohtaisesti enemmän. Vaaleissa ehkä voisi olla oma nuoriokiintiö alle 35-vuotiaille ehdokkaille jokaisessa puoleessa, joka saa eduskuntaan yli 5 ehdokasta.

Toisin sanoen aina 6. tai 11. kansanedustaja otetaan parhaiten pärjänneistä alle 35-vuotiaista, jos valmiiksi ei ryhmässä ole ketään sellaista. Aina ei tällaista sääntöä tietenkään tarvittaisi, koska vaatimus toteutuisi automaattisesti. Itse täytin juuri 36, joten voin huoletta ehdottaa jotain tällaista. :)

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Kun minulta aikoinaan rahat loppuivat ja näin nälkää, täytyy myöntää, että ajattelin kyllä. Mitään filosofista tai yhteiskunnallista vaikuttamista en kyllä ajatellut.

Sitä kun on tarpeeksi nälissään, siinä tulee äkäseksi. Muistuttaa koko ajan vähemmän ihmistä. Siinä rupeaa ajattelemaan esimerkiksi, että vankilassakin saisi sentään ruokaa joka päivä.

Onneksi minulla henkilökohtaisesti oli jotakin, mitä odottaa.

Tuuriaan ei muka pysty myöntämään. Kyllä pystyy. Minun kohdalleni on osunut niin älytön määrä tuuria, että se tuntuu suorastaan mahdottomalta. Ja sitä on kyllä tullut pohdittua jonkin verran. Että mitä se tuuri on.

Se on nimitys asioille, joita on liian typerä ymmärtämään ja liian sokea tarkkailemaan. Sitä, että vaikka ei itse uskoisi itseensä tai näkisi peilissä ketään, joku toinen saattaa uskoa ja nähdä.

Sen voi rationalisoida jälkeenpäin itselleen edullisesti ja niin yleensä tehdäänkin. Se on kai jonkinlainen vaatimus menestykselle.

Että menestyäkseen, on uskottava olevansa sen arvoinen. Muita parempi. Erityinen. Joskus se osuu kohdalle ja joskus ei. Kuten myrskystä selviytynyt merimies, voi rationalisoida, että rukoilu/tuuri/joku muu pelasti. Juuri hänet.

Mutta se, joka ei selvinnyt, ei koskaan kerro tarinaansa. Edes sitä itsepetollista versiota.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Kannattaa myös muistaa, että hyvinvoivat uskovat itse ansainneensa olotilansa. Ihan tutkitusti. Myös sellaiset, jotka ovat rahansa, maat ja kiinteistönsä perineet. Oman erinomaisuuden vuoksi kaikki manna on valunut juuri heille. Mitä enemmän maallista mammonaa, sitä vähemmän on empatiaa köyhiä kohtaan. Noin keskimäärin.

Viljo Häggman

Jos joku terve ihminen Suomen kaltaisessa maassa näkee nälkää niin saa kyllä syyttää ainoastaan omaa saamattomuuttaan. Marketit, ravintolat, kahvilat jne. ovat täynnä ruokaa, sen kun vaan käy hakemassa. Rahattoman ei tarvitse maksamisesta välittää. Taitavan vielä vähemmän.

Toimituksen poiminnat