Leikataan köyhiltä, ajetaan koulutus alas – Suomi nousuun?

 

Suomeen on muodostumassa uusi hallitus, jonka ohjelman pääkohdat ovat tiedossamme. Keskiviikon tiedotustilaisuudessa puoluejohtajat valoivat uskoa tulevaan, vaikka myönsivät säästöjen tuntuvan monista kipeiltä.

Säästötoimien tarkastelu kertoo paljon kiinnostavaa tulevan hallituksen arvomaailmasta. Ehkäpä kiintoisinta on se, mitä ei sanottu samoin kuin se, mistä ei leikattu. Pääministeriksi nouseva Juha Sipilä ilmoitti jo aikaisemmin, ettei maataloustukiin kosketa, koska maatalous oli kuulemma jo kärsinyt tarpeeksi 2000-luvun aikana. Tämä elinkeino ei siis osallistu säästötalkoisiin. Moni odotti uudelta hallituskoalitiolta myös selkeää viestiä siitä, että harmaa talous veroparatiisikeinotteluineen laitettaisiin kuriin. Mitään tämänsuuntaista ei eilen kuultu.

Mikä sitten keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen mielestä nostaa Suomen uudestaan kasvun ja hyvinvoinnin tielle? Sosiaalietuuksien tosiasiallinen leikkaaminen indeksikorotukset jäädyttämällä, mikä iskee kaikkein voimakkaimmin juuri vähäosaisiin. Verotuksen aavistuksenomainen alentaminen kaikissa tuloluokissa ei riitä paikkaamaan aukkoa, vaikka juuri siitä tulevat hallituskumppanit tekivät ison numeron – viestinnällisesti tehokkaalla tavalla. Toinen tapa Suomen kilpailukyvyn kohentamiseksi on näiden puolueiden mukaan säästää koulutuksesta ja tutkimuksesta 600 miljoonaa euroa.

Tämä on karmaisevaa. Juha Sipilä on sanonut, ettei Suomella ole varaa jättää nykyisenkaltaista velkataakkaa tuleville sukupolville. Näillä päätöksillä saadaan kuitenkin aikaan juuri se, mitä pahiten on pelätty. Tutkimuksen ja koulutuksen tasosta tinkiminen tuottaa tulevaisuudessa yhä vähemmän osaajia, innovatiivisia ja luovia työntekijöitä. Tästä aiheutuva kilpailukyvyn lasku tulee maksamaan Suomelle miljardeja enemmän kuin mitä nämä lyhytnäköiset säästöt hetkellisesti valtiontaloutta helpottavat. Vähäosaisten tosiasiallinen ostovoiman leikkaaminen vähentää puolestaan kulutuskysyntää, mikä lisää työttömyyttä. Puhumattakaan siitä lisääntyvästä sosiaalisesta levottomuudesta, minkä kasvava eriarvoistuminen vääjäämättä saa aikaan.

Entä sitten suurituloiset ja hyväosaiset? Heidänhän on hallitusneuvottelujen edetessä vakuuteltu osallistuvan säästötalkoisiin kaikkien muiden lailla. Hallitusohjelmasta ei kuitenkaan millään ilveellä löydy yhtäkään kohtaa, jonka perusteella näin voisi väittää. Sipilän yritysjohtajille esittämä hurskas toivomus palkkamaltista tuntuu tässä raadollisessa maailmassa lähinnä säälittävältä eleeltä. Varallisuusveron jonkinasteinen palauttaminen olisi ollut edes askel parempaan suuntaan – ilmeisesti tällainen ratkaisu oli tälle hallituskoalitiolle ideologisesti mahdoton ajatus.

Nyt jos koskaan kannattaa jokaisen kansalaisen seurata tarkoin, missä Suomi-laiva seilaa kuluvan neljän vuoden aikana. Valveutuneisuus on tärkeää, koska harjoitetun politiikan vaikutukset tulevat tuntumaan jokaisen suomalaisen arjessa lähivuosina kovemmin kuin pariin vuosikymmeneen. Nähtäväksi jää, ylitetäänkö 1990-luvun alun lamaleikkausten aiheuttamat tuhot. Tuolloinhan poliittiset päättäjät kylmän rauhallisesti hylkäsivät sadattuhannet suomalaiset velkahelvetteihinsä. Aloittavan hallituksen valitsema linja voi johtaa yhteiskuntarauhan vaaralliseen rapautumiseen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu